Rakkaudesta rotuun kuten myös kaikkiin eläimiin 

Hei, täällä kirjoittelee Dagolas-kennelin Miia.

Jo parikymmentä vuotta on suomenlapinkoirien kanssa aikaa vierähtänyt. Oli hyvin luonnollinen jatkumo nuorena lähteä kasvattamaan jotain rotua sillä heti nuorena opiskelin itseni eläintenhoitajaksi, lisäksi maaseutuyrittäjä ja ratsastuksenohjaaja tutkinnot.

Suomenlapinkoirassa ihastuin sen ilmeeseen, suloinen ja nöyrä, pehmeä nappisilmä hurmasi tuolloin minut ja näin päätin hankkia itsellenikin suomenlapinkoiran.

Näin minulle saapui Lap-Sak Hidalgo joka syntyi vuonna 1999. Nuori uros opetti minulle heti kaiken mahdollisen kantapään kautta ja vuosia myöhemmin olinkin sitten ohjaajana erilaisissa koulutustehtävissä, lisäksi minulla oli koirahoitola.

Ensimmäinen Dagolas pentue syntyi vuonna 2004 ja nyt viimeisin 2020, tätä kirjoittaessani päivitysmuotoon.

Dagolas koiria on lähtenyt kennelistämme useita, ja vientejä on moniin maihin. On mielenkiintoista ollut saada kasvatteja maailmalle ja seurata heidän matkaansa siellä jossain kaukana.

Koirien kasvattaminen on enemmän kuin harrastus, se todellakin vie mukanaan ja mielenkiinto sitä kohtaan vaan kasvaa. Kasvattaminen on mielestäni rakkaudesta lajiin.

Toivon perheen tulevan käymään meillä kotona paikanpäällä pentuja katsomassa. Joten jutellaan lisää kun nähdään :)

-Miia